Depeche Mode piirakan jälkeen oli pakko kehitellä uusi projekti. White Lies piirakka sai alkunsa, kun mietin omenaa ja valkosuklaata, aivan siis vahingossa yhtä aikaa... Ja keksin, että kuka pakottaa tekemään tylsän vaalean murotaikinan, kun kaakaojauhekin on keksitty.

PLUS, paras asia syksyssä: kotimaiset omenat! Innostun joka vuosi, kun ensimmäiset kotimaiset omenat vyöryvät kauppoihin. Ja nuo ensimmäisethän ovat parhaita leipomisomenoita, kun ovat niin ihanan raikkaita ja hapokkaita. Eli White Liesia stereoihin soimaan, ja kohti keittiötä...

Valkosuklaa-omenapiirakka

Pohja:

n. 150 g margariinia

2 dl sokeria

n. 3 dl vehnäjauhoja

½ dl leivontakaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Nypi ainekset tasaiseksi taikinaksi.

Kuvassa taikina saa kyytiä!

Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka, ja painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle.

Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Pohjan päälle voi laittaa painon, ettei se kohoa liikaa, tai heti uunista ottamisen jälkeen pohjaa voi vähän litistellä esim. puukauhalla, että se ei ole liian muhkea.

Valmista valkosuklaatäyte:

Sulata vesihauteessa noin 200 g valkosuklaata yhteen desiin soijakermaa.

Kaura-kookosseos:

100 g sulatettua margariinia

1 dl sokeria

2-2½ dl kaurahiutaleita

2 rkl kookoshiutaleita (jos et pidä kookoksesta, niin nämä voi jättää tottakai poiskin).

Sekoita kuivat aineet sulatettuun margariiniin.

Lisäksi tarvitset noin kolme omenaa, jotka kuoritaan ja lohkotaan.

KOOTAAN:

Kaada valkosuklaatäyte esipaistetulle pohjalle:

Lisää viipaloidut omenat:

Hmm, tarkkasilmäisimmät voivat myös havaita kuvassa droidin, tuttu Clone Warsista... Ehkä se haluaisi osansa omenoista o_O.

Ripottele hieman kanelisokeria omenalohkojen päälle.

Sitteb vielä kauraseos levitetään tasaisesti koko komeuden päälle, ja lykätään uuniin. Noin 200 astetta ja noin 20 minuuttia, uunin tehosta riippuen.

Lopputulos:

Ja on aivan ylimegahyvää!!

Voi syödä sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera. Tämä oli kyllä sellaista herkkua, että oksat pois. Aika imeläähän tuo toki oli, mutta joskus pitää pistää elämä makeaksi :)